PIKKUKANTTORIT PIKAVISIITILLÄ KEVÄISESSÄ DRESDENISSÄ 23.-27.3.2000

Matteus-passion tiiviin harjoittelun lomassa maaliskuun lopulla Cantores Minores teki onnistuneen konserttimatkan johtajansa prof. Christian Hauschildin kotikaupunkiin Dresdeniin. Reissuun lähdettiin hieman tavanomaista pienemmällä 50 laulajan ryhmällä. Tämä CM:n 35. ulkomaanvierailu toteutettiin Förderkreis für krebskranke Kinder e.V.:n, paikallisen syöpälasten tukijärjestön, kutsusta -- samalla käytettiin tilaisuutta hyväksi ja pidettiin myös pari omaa konserttia Dresdenissä ja sen lähistöllä.

Matka käynnistyi torstaina 23. maaliskuuta, jolloin astuimme Finnairin koneeseen ja lensimme Berliiniin, josta jatkoimme matkaa bussilla iltahämärissä kohti Dresdeniä, Saksin osavaltion pääkaupunkiin, jonne oli vajaan kolmen tunnin ajomatka. Majoituksestamme huolehti Dresdenin Singakademien kamarikuoron perheet, joista monet olivat tulleet tutuiksi jo CM:n aiemmilla Dresdenin-visiiteillä, joista edellinen tapahtui kesäkuussa 1996 Euroopan-kiertueen yhteydessä. Saimme jälleen erittäin lämpimän vastaanoton ja meistä pidettiin perheissä hyvää huolta. Kieliongelmiakaan tuskin esiintyi, sen verran hyvin pienetkin pojat jo johtajamme ’Haussin’ ansiosta ymmärtävät saksaa -- tarvittaessa toki englannillakin tuli hyvin toimeen.

Seuraava päivä kului tiiviisti harjoitusten merkeissä ja perjantai-iltana oli jo matkan pääkonsertti CM:n yhden esikuvan Kreuzchorin massiivisessa kotikirkossa Dresdenin Kreuzkirchessä. Tässä syöpälasten hyväksi järjestetyssä hyväntekeväisyyskonsertissa emme kuitenkaan esiintyneet Kreuz-kuoron, vaan toisen paikallisen poikakuoron (Saksa on tunnetusti poikakuorojen luvattu maa), katolisen Kapellknaben-kuoron kanssa. Orkesterina soitti Dresdenin musiikkikoulujen sinfoniaorkesteri. Kumpikin poikakuoro esitti oman osuutensa, yhteiskappaleina laulettiin vuoroin Haussin, vuoroin Domkapellmeister Matthias Liebichin johdolla J.S. Bachin kantaatti ’Tönet, ihr Pauken!’, kaksi Brucknerin kappaletta, Mozartin ’Ave verum corpus’ ja juhlalliseksi lopuksi vielä loppukuoro ’Dona nobis pacem’ Bachin h-mollimessusta. Tapahtuma oli koskettava: yhdessä yli sata laulajaa käsittävät kuorot tuntuivat sointuvan hyvin yhteen ja yleisöä tiivistunnelmaisessa konsertissa oli peräti parisen tuhatta, vaikkei suuri kirkko aivan ääriään myöten täynnä ollutkaan. Konsertti sai Dresdenin päälehdessä hyvät arvostelut, erityisesti CM:n panosta kiiteltiin. Kuoromme omaan osuuteen sisältyi runsaasti suomalaista nykymusiikkia ja Jaakko Mäntyjärven ’Ave Maria’ sekä etenkin Jukka Kankaisen ’Verensulkusanat’ Lapin-rumpuineen saivatkin ansaittua huomiota. Christian Hauschildille tunnustuksen saaminen hänen kotikaupungissaan oli tietysti suuri asia.

Lauantain 25.3. vietimme maaseudulla Erzgebirgen vuoristomaisemissa. Koko Schneebergin kaivoskylä tuntui olleen mobilisoitu käyntiämme varten! Välipalatarjoilu oli runsaskätistä ja saimme tilaisuuden tutustua itse kaivokseenkin, jota varten kaikille annettiin asiaankuuluvat varusteet kypärineen ja otsalamppuineen. (Kiitos kuoronsihteeri Olavi Lindbladin taitavan kamerankäytön ja kakkosbasso Stefan Thesslundin reportterinlahjojen, saanemme tulevaisuudessa nähdä tämänkin seikkailun MTV3-kanavalla samaan tapaan kuin taannoisen Amerikan-kiertueen tapahtumat syksyllä 1998.) Illalla konsertoimme lähistöllä Auessa kauniissa Pyhän Nikolauksen kirkossa, jonne oli eksynyt valitettavan vähän yleisöä -- paikalle ehtineet kyllä tuntuivat pitäneen konsertin annista.

Jos ei sää muuten ollut matkaamme juuri suosinutkaan, sunnuntain kiertoajelulla Dresdenissä oli lämmin, aurinkoinen ilma ja kaunis Dresden komeine kirkkoineen ja palatseineen näyttäytyi parhaimmillaan. Dresdeniähän on aikojen saatossa koetelleet monet kiroukset: v. 1945 tämä yksi Saksan loisteliaimmista kaupungeista pommitettiin maan tasalle II maailmansodan loppumainingeissa, sen jälkeen taantumusta ylläpiti sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä. Saksojen yhdistymisen jälkeen kehitys on ollut liki Helsingin kokoisessa Dresdenissä nopeaa, jo v. 1996 edellisellä käynnillämme kaupunkikuva oli aivan länsimaistunut ja tällä hetkellä kaupunki ei sanottavammin eroa läntisen Saksan suurkaupungeista. Urakka on ollut valtava, kun rakennuksia on kunnostettu perustuksia ja vesi- ja sähköjohtoja myöten. Dresdeniläiset tuntuvat sopeutuneen muutokseen hyvin, vaikka itäista Saksaa vaivaakin vielä läntistä osaa suurempi työttömyys. Isäntiemme vieraanvaraisuudessa se ei kyllä näkynyt. Sunnuntai-iltana pidimme matkan toisen oman konserttimme, paikkana oli Dresdenin Dreikönigskirche. Esiintyminen oli onnistunut, vaikkei kuulijoiden määrä nytkään noussut suureksi -- olipa joukossa tosin sitäkin arvovaltaisempia henkilöitä, mm. Berliinin Deutsche Operin intendentti, joka paljastui Haussin entiseksi luokkatoveriksi!

Maanantaiaamuna oli hyvästijätön aika, lähdimme kohti Berliiniä ja kotia. Matka taittui nopeasti ja ehdimme viettää vapaa-aikaa pääkaupungissa ennen tervehdyskäyntiä Suomen suurlähetystössä. Tuntui, että koko Berliini oli yhtä rakennustyömaata! Nopeasti etsimme lähimmän kauppakeskuksen ja kaikki pääsivät tekemään mieleisiään tuliaisostoksia. Suomen uutuuttaan hohtava lähetystörakennus sijaitsi ainutlaatuisessa Pohjoismaitten yhteisessä lähetystökompleksissa paikalla, jossa Suomen edustusto oli ollut jo ennen toista maailmansotaa, kun Berliini edellisen kerran oli Saksan pääkaupunki. Esiintymistämme kuuntelemassa sattui olemaan matkamme suojelijan, suurlähettiläs Arto Mansalan ja muun lähetystöväen lisäksi säveltäjä Aulis Sallinen, jolta saimme kovasti myönteistä palautetta. Suurlähettiläskin innostui tarjoamaan apua kuoromme mahdollisen Saksaan suuntautuvan 50-vuotisjuhlakiertueen järjestelyissä v. 2002.

Tegelin lentokentällä ennen lentoa Helsinkiin prof. Hauschild kiitti kuoroaan onnistuneesta konserttimatkasta. Reissu oli lyhyt, mutta sitäkin virkistävämpi poikkeus kuoron normaaleihin kevätrutiineihin. Seuraavan kerran pikkukanttorit suuntaavat ulkomaille kesäkuussa konsertoiden tällöin Tukholmassa ja Uppsalassa. Joulukuussa 2000 vuorossa on kolmas Japanin-kiertue.

9.4.2000 Pasi Mustonen