CM SEIKKAILI JAPANISSA 18-30.11.1997
Loppuvuodesta 1952 perustettu Cantores Minores käynnisti 45-vuotisjuhlansa tekemällä marraskuussa konserttimatkan Japaniin. Kuoron helmikuussa 1995 tapahtunut ensivisiitti kaukoitään oli menestys ja tällöin perustettu CM Fan Club Japan ryhtyi jo tuolloin valmistelemaan uutta vierailua, joka nyt toteutui. Odotukset olivat korkealla puolin ja toisin, olihan matkan suunnitteluun ollut aikaa lähes kolme vuotta ja ensimmäisen matkan kokemuksista tiesimme, että meidät otettaisiin vastaan japanilaiseen tapaan ylenpalttisen sydämellisesti.
Kiertueen suojelijoiksi olivat lupautuneet Cantores Minores -kuoron toiminnan pysyvät suojelijat Tasavallan Presidentti ja Rouva Ahtisaari. Ennen matkaa Japanista tulleet viestit kielivät siitä, että matkajärjestelyihin oli todella paneuduttu huolella paitsi kuoron sisällä myös paikan päällä, jossa fan clubin lisäksi peräti kokonainen kaupunki, Inzai, virkakoneistoineen oli ottanut asiakseen tarjota meille ensiluokkaiset mahdollisuudet onnistuneen konserttimatkan tekemiseen. Tässä japanilaiset myös onnistuivat.
| Kiertueen päätöskonsertti pidettiin Yachiyo Citizen's Hallissa 29.11.97. |
Tuskin kukaan 71:stä matkaan lähteneestä pojasta pettyi kiertueen antiin. Noin kolmasosalle ryhmästä Japani ja Tokion seutu oli tuttu jo ensimmäiseltä matkalta, mutta myös he saivat taas kerran yllättyä monestakin syystä. Japanilaisten kohteliaisuuteen ja ylitsevuotavaan ystävällisyyteen olimme ehkä jossain määrin ehtineet varautua, mutta se kiinnostus ja huomio - välillä suorastaan kiihko - jonka saimme osaksemme missä ikinä liikuimmekaan, oli kerta kaikkiaan hämmästyttävää. Se ei ollut vain tavallista vieraskoreutta, vaan vilpitöntä mielenkiintoa Suomea ja lauluamme kohtaan.
Välittömästi siitä hetkestä lähtien, kun astuimme Finnairin joulupukein koristellusta koneesta Naritan lentokentän tiloihin ja näimme vastassa olleen paikallisen TV:n kuvausryhmän, tunsimme olevamme todellisia kunniavieraita. Saapumispäivämme iltana pojat saivat sitten isäntäperheissään tiirailla itseään TV:stä, olipa kolme poikaa kutsuttu suoraan lähetykseenkin haastateltaviksi. Väsymys alkoi siinä vaiheessa jo painaa yhtä sun toista, aiheuttihan seitsemän tunnin aikaero melkoisia ongelmia "sisäiselle kellollemme", joka muutenkin oli sekaisin pitkän lennon ja valveillaolon takia. Toiset selvisivät aikaerosta helpommin, toisille se oli vaikeampaa - sattuipa niinkin, että eräät pojat soittivat ensimmäisenä iltana allekirjoittaneelle tiedustellakseen, oliko aamu vai ilta!
Ohjelmaltaan kiertue oli täyteen ahdettu lukuun ottamatta yhtä vapaapäivää, jonka isäntäperheet olivat toivoneet voivansa viettää yhdessä CM-vieraittensa kanssa. Kuoron saamista avustuksista huolimatta resursseja laajan kiertueen järjestämiseen kalliin hintatason Japanissa ei ollut, joten viimekertaiseen tapaan kaikki esiintymispaikkamme olivat Tokion ja noin 50 kilometrin päässä siitä sijaitsevan Inzain ympäristössä, jossa innokasta yleisöä kyllä riitti.
| Aikaa riitti myös tutustumiseen paikallisiin traditioihin. |
Inzain opetusviranomaiset pormestari Sakae Ebiharan johdolla olivat tehneet upeaa työtä etsiessään meille nelisenkymmentä ihanaa isäntäperhettä, jotka eivät suinkaan ottaneet meitä koteihinsa yhdeksi tai kahdeksi yöksi, vaan tarjosivat meille majapaikan reilun VIIKON ajaksi. Eikä majoittajaperheitä suinkaan ollut vaikea löytää, vaan niistä oli pikemminkin ylitarjontaa...
Uskomattomia kokemuksia kertyi varmasti jokaiselle pojalle kotiin vietäviksi niiden monien lahjojen lisäksi, jotka isäntämme meille lahjoitti. Lahjojen antaminen on Japanissa oikea rituaali, joka toistui päivästä toiseen meidänkin käyntimme aikana niin perheissä kuin konserttipaikoillammekin. Omat tuliaisemme tuntuivat kovin vaatimattomilta japanilaisten vieraanvaraisuuden rinnalla - lahjoja kertyi meille niin paljon, ettei niitä tahtonut matkalaukkuun saada sopimaan! Perheet ostivat ruhtinaalliset tuliaiset koti-Suomeen, kuskasivat meitä vapaa-aikoina minne ikinä halusimme, pesivät pyykkimme, veivät meitä syömään kalliisiin ravintoloihin ja kustansivat vapaapäivän ohjelman.
Itselläni oli ilo saada majoittua viime matkaltamme tuttuun Shibatan perheeseen, jonka kanssa vietimme vapaapäivän Tokiossa kiertoajelun ja shoppailun merkeissä. Hintataso pääsi kaikesta huolimatta yllättämään, eikä ostettavaa niin vaan löytynyt... Alkusokki oli melkoinen, kun yritimme löytää jotakin kukkarolle sopivaa Tokion kuuluisan Ginzan tavarataloista - "luksusputiikeista" ei tahtonut irrota kaulaliinaakaan alle tuhannella Suomen markalla!
Muuten Tokiossa kenties hämmästyttävintä oli ihmispaljous ja kaupungin hirmuinen koko. Ihmisiä vilisi kaikkialla kuin Stockmannilla alennusmyyntien aikaan. Ei mikään ihme sinänsä, Tokion seudulla asuu 25 miljoonaa ihmistä. Huomio kiinnittyi myös siihen, kuinka vähän länsimaalaisia katukuvassa näkyi. Me vaaleahiuksiset eurooppalaiset todella keräsimme katseita! Kielivaikeuksilta eivät pojat perheissä välttyneet, japanilaisten englannin kielen taito kun on kehno. Isäntäperheiden sisäinen verkosto kuitenkin toimi, ja niin muuankin perheenäiti sai puhelimitse ohjeet siitä, kuinka sikeästi nukkuville kuoropojille sanotaan englanniksi, että on aika nousta!
| Tokion-konsertissa kuultiin Requiemin lisäksi suomalaista musiikkia. |
Kiireinen kiertueohjelmamme käsitti viisi suurta konserttia, joiden lisäksi tiedossa oli pari koululais-konserttia, muutama esiintyminen vanhainkodeissa sekä laulutervehdykset matkan järjestelyistä vastanneiden Inzain ja Yachiyon kaupunkien pormestareille. Vauhtiin päästiin heti saapumisen jälkeisenä päivänä, jolloin puolet kuorosta konsertoi Suomen Tokion-suurlähetystössä toisen puoliskon laulaessa Tokyo TV:n suorassa ajankohtaislähetyksessä. Illalla kokoonnuimme vielä matkamme pääkonsertin, Mozartin Requiemin monituntisiin harjoituksiin tokiolaiseen Katsushika Symphony Hills -konserttitaloon. Oli oikea onnenkantamoinen, että pääsimme toteuttamaan haaveemme suurteoksen esittämisestä Japanissa. Sattui vain niin, että CM fan clubin johto sai suhteittensa avulla solmittua kuorollemme sponsorisopimuksen paikallisen rakennusfirman kanssa ja näin Requiem oli mahdollista esittää. Käyttämämme orkesteri oli koottu Japanin yleisradioyhtiö NHK:n orkesterin entisistä soittajista ja solisteina lauloivat Chieko Okabe-Silvasti, Yoshiko Suzuki, Jorma Silvasti ja entinen CM-poika Jyrki Korhonen, joka nykyään luo uraa oopperalaulajana Saksassa. Tämän tasokkaan kokoonpanon voimin Mozartin Requiem sai perjantaina 21.11. kauniin esityksen. Ainoa pettymys oli pieni yleisömäärä, jota salin suuruus vielä korosti. Sponsorin turvin yövyimme Tokiossa yhden yön hotellissa.
Muissa pääkonserteissamme Abiko City Hallissa, Sakaen Fureai Plazassa, Inzai Culture Hallissa ja Yachiyo Citizen's Hallissa yleisöä oli todella runsaasti, samoin kouluesiintymisissämme, joita saapuivat kuulemaan kaikki Kikarin ja Inzain yläasteitten oppilaat, yhteensä yli 1500 nuorta. Vaikka laulumme aivan varmasti olikin kuulijoillemme aika eksoottista kuultavaa, meitä kuunneltiin herkeämättä ja innostuneesti, ja saimme kaikkialla valtaiset aplodit.
Kiertueohjelmistomme koostui mm. Sibeliuksen, Maasalon, Kuusiston, Kaipaisen, Klemetin ja Rautavaaran musiikista, lisäksi mukana oli muutama Piae Cantiones -kappale. Tärkeimmät konserttimme aloitimme J.S.Bachin motetilla "Fürchte dich nicht, ich bin bei dir" ja useasti esitimme myös Schützin motetin "Das ist je gewisslich wahr". Miten paljon japanilaisyleisömme esittämästämme musiikista ymmärsi, se jäi hämärän peittoon, mutta saamamme suosio oli suuri.
Olimme harjoitelleet matkaa varten myös neljä japanilaista laulua, ja viimeistään niiden avulla valloitimme kuulijoittemme sydämen. Eräässä vanhainkodissa mummot ja vaarit jopa ryhtyivät laulamaan kansanlauluja kanssamme yhteen ääneen! Konserttiemme lomassa esiintyneet pienkokoonpanomme CM-kvartetti ja CM-vokaaliyhtye esittivät mm. Markku Viitasaaren ja Jukka Niemen sovittamia japanilaisia laulusikermiä ja saivat loistavan vastaanoton. Lähes poikkeuksetta tärkeimmät konserttimme olivat yhteiskonsertteja paikallisten taidokkaiden nuorisokuorojen kanssa, joten saatoimme samalla todeta Japanin olevan todellinen kuorojen luvattu maa siinä missä Suomikin. Japanilaiskuorot olivat nähneet kovasti vaivaa opetellessaan "Finlandia-hymnin" ulkoa yhteisesitystämme varten. Konserttien jälkeen paikalliset kuorot järjestivät useana päivänä juhlat, joissa - taas kerran - pidettiin juhlavia puheita, syötiin tukevasti ja vaihdettiin tietysti lahjoja.
| Myös vanhainkotivierailut kuuluivat kiertueen ohjelmaan. |
Herättämämme kiinnostus kohtasi huippunsa kouluissa, joissa saimme aikaan suoranaisen sekasorron: tytöt olivat suorastaan hysteerisia nähdessään kaukaiset vieraat ja saimme kirjoittaa kymmeniä nimmareita kirkuville "ihailijoillemme". Yläasteet olivat varautuneet käynteihimme huolellisesti suunnittelemalla yhteistä ohjelmaa meille ja koulujen oppilaille: aamupäivä Inzain yläasteella kuluikin mm. japanilaisten rumpujen soiton, lentopallon, korttienpeluun, kendon ja kalligrafian merkeissä. Jopa ryhmät oli valmiiksi jaettu ennen saapumistamme! Yhteistä kieltä ei suomalaispoikien ja japanilaisisäntien välillä tahtonut löytyä, mutta se ei ketään haitannut.
Kikarin yläasteella söimme kouluaterian yhdessä oppilaitten kanssa luokissa kolmen CM-pojan ryhmissä - meno luokissa oli aivan hillitöntä! Vierailumme tuntui todella olevan oppilaille jotain ennenkokematonta. Ennenkokemattomia olivat ne hetket kyllä meillekin, vaikka jo kolme vuotta sitten kävimmekin monissa kouluissa... Erityisen innoissaan oppilaat tuntuivat olleen pituudestamme, paikalliset ihmiset kun ovat yleensä varsin lyhyitä. Japanin yleisradioyhtiö kävi kuvaamassa vapaa-ajan viettoamme oppilaitten kanssa ja esitti pätkän kahteen otteeseen iltauutistensa yhteydessä. Tässä vaiheessa TV:seen pääsy taisi alkaa tuntua jo tavanomaiselta! Kiertuevahvuuteemme kuului toimittaja ja kuvaaja myös koti-Suomen MTV:stä, joten suomalaisillakin TV-katsojilla on lähiaikoina tilaisuus nähdä omin silmin, mitä Cantis-pojat Japanin-seikkailullaan kokivat.
Perjantaina 28.11. hyvästelimme kullanarvoiset isäntäperheemme ja siirryimme kahdeksi viimeiseksi yöksi Yachiyon nuorisokeskukseen, joka suomalaisittain muistutti ehkä enemmän hotellia. Yachiyossa järjestettiin myös kiertueemme päätösjuhla, jota tahditti ulkona vallinnut rajuilma. Sää Japanissa oli siellä viettämiemme parin viikon aikana melkoisen vaihteleva: välillä oli pilvistä ja viileää, toisena päivänä satoi kaatamalla ja myrskysi, välillä taas lämpötila kipusi pitkälle yli 20 asteen ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Joulun tulo ja Jouluoratorion sävelet eivät välttämättä olleet ensimmäisinä mielessä!
Lähdön hetkellä emme todellakaan tienneet, kuinka olisimme voineet kyllin kiittää uskollisia fan club -ystäviämme, jotka olivat osoittaneet ihailtavaa uutteruutta järjestäessään meille kiertueen, jollaisesta emme olisi etukäteen voineet uneksiakaan. Fan clubimme puheenjohtaja Fumiko Nishiyama ja muut "puuhanaiset" Rieko Kondo ja Yoshimi Hori olivat kanssamme kirjaimellisesti yötä päivää ja saimme heiltä korvaamatonta apua aina kun sitä tarvitsimme. Chieko Okabe-Silvastin ansiosta syntyi alunperin ensimmäinen kontakti Japaniin. Kiitos kuuluu myös piispa Hashimotolle Naritasan Shinshoji -temppeliin, jossa meillä oli kunnia esiintyä jo toistamiseen.
Japanilaiset ovat ystävällisiä, sen tiedämme kaikki, mutta kiertueemme japanilaiset järjestäjät eivät olleet vain ystävällisiä, vaan todellisia Cantiksen ja Suomen ystäviä. Cantores Minoresilla on vahvat ystävyyssiteet Japaniin, ja jo nyt on selvää, ettei tämänkertainen kiertue jää viimeiseksi, vaan pikkukanttoreiden laulua kuullaan kaukoidässä vastakin. Ensi vuonna CM-kuoro suunnannee kohti Amerikan mannerta ja uusia kokemuksia, mutta nämä unohtumattomat muistot Japanin-kiertueelta elävät aina.
15.12.1997 Pasi Mustonen