CM ENSIVISIITILLÄ VENÄJÄLLÄ 5.-8.12.2000

Junamatka

Junamatka oli sanalla sanoen mielenkiintoinen. Jo matkustaminen junalla kuoron kanssa oli harvinai-nen kokemus. Kun juna vielä oli venäläinen ja kolkotti läpi pimeiden maisemien epätasaisia kiskoja myöten, voi kuvitella miltä tuntui Siperiaan lähetetyistä. Passi- ja tullitarkastukset kävivät nopeasti ja asiallisesti, mutta tiukasti. Hytti tyhjäksi, ja sitten tarkastettiin ripeästi kaikki nurkat patjanalusia myöten - mutta ei matkatavaroita. Venäjän kielen taitoinen Filip osasi selvittää kaikki mutkikkaatkin asiat parhain päin vaununhoitajien kanssa. Perillä saimme kyllä heti huomata, että emme suinkaan olleet tulleet Siperiaan, vaan uskomattoman ystävällisten ihmisten luo ja joulun juhlavaloissa kylpevään metropoliin leveine katuineen ja autoruuhkineen. Isäntämme Pentti Laukontaus ja hänen vaimonsa, Moskovan sinfoniaorkesterin toiminnanjohtaja Marina Levine olivat meitä vastassa ja omin käsin hoitivat meitä ja selvittivät kaikki ongelmat. Hotelli Sputnik oli turhankin hieno suurine ruokasaleineen ja hännystakkisine tarjoilijoineen. Huoneet olivat asialliset, ja jos niissä oli lisäasukkaina ennalta parjattuja ötököitä, ne pysyttelivät kiltisti omissa oloissaan.

Harjoitukset

Ensimmäinen harjoitus vartioidulla Mosfilm-studiolla tuntui katastrofaaliselta. Orkesteri ei ollut koskaan esittänyt Bachin musiikkia, eikä solisteistakaan muut kuin tenori olleet edes kunnolla tutustuneet tehtäviinsä. Kuoron paikkaa ei kukaan ollut ajatellut. Onneksi johtajamme Haussi venyi tilanteen mittaiseksi ja rauhallisella arvovallallaan sai asiat nopeasti järjestykseen. Hetken kuluttua joka muusikko istui tikkana tuolinsa reunalla ja yritti tehdä parhaansa. Kenraaliharjoitus sujui jo aivan hienosti. Tshaikovski-sali oli kaunis ja vasta kunnostettu, mutta akustisesti vaikea, ei yhtään jälkikaikua. Esiintyjien tilat olivat alkuperäisessä 200-vuotisessa kunnossaan, mutta mielenkiintoistahan sekin oli.

Sirkus ja Lenin

Paljon muuta ohjelmaa ei lyhyeen käyntiin mahtunut. Vokaaliyhtye hoiti edustustehtävänsä Suomen suurlähetystön itsenäisyyspäivävastaanotolla mallikkaasti samaan aikaan, kun muut tutustuivat Moskovan suuren sirkuksen upouusiin, suomalaisten rakentamiin esitystiloihin. Uskomatonta, että sirkuksella on esitys joka ilta vuoden ympäri ja aina riittää kävijöitä. Parin tunnin kiertoajelu supistui melkein siihen, että vaelsimme ympäri Punaisen torin ostellen karvahattuja ja kuljimme kuuliaisessa jonossa ohi Leninin katafalkin. Hauska sinänsä, että pääsimme näkemään tämän kiistellyn muistomerkin niin kauan, kun se vielä on mahdollista. Paljonhan puhutaan siitä, että koko mausoleum tyhjennetään ja Lenin pääsee haudan lepoon. Suurimmalle osalle poikaäänistä koko Vladimir Iljitsh Lenin tuntui olevan tuntematon suuruus puhumattakaan muista Kremlin muuriin haudatuista. Tässä olisi pieni lähihistorian kertauksen paikka.

Konsertti

Konsertti sujui niin hyvin kuin vain voi odottaa. Bassosolisti oli selvästi nuoremman naiskuulijakunnan lemmikki. Hänelle ojennettiin kukkia yli rampin ja huudettiin bravota niin, että muut esiintyjät ehtivät vaivihkaa poistua lavalta. Pari huutoa "Very good boys!" hukkui yleiseen hälinään. Isäntämme olivat tyytyväisiä. He olivat läsnä Helsingissä 25.12. konsertissa ja vielä silloin kehuivat kuoron osuutta Moskovassa ja vakuuttelivat, että yhteistyötä jatketaan.

Kotimatka ja toisenlainen sirkus

Jouduimme suin päin lähtemään asemalle kuulematta Jorma Panulan johtamaa konsertin loppuosaa. Asemalla päätettiin laulaa kiitokseksi viehättäville oppaillemme, kahdelle nuorelle opiskelijalle, jotka seurasivat meitä koko vierailumme ajan ja olivat kovin avuliaita ja herttaisia. Kaikki matkatavarat pinottiin isoon kasaan keskelle asemahallin lattiaa. Läpikulkijat pysähtyivät hämmästyneinä kuulostelemaan, kun halli kaikui Finlandian sävelistä. Silloinpa törmäsimme toisenlaiseen Moskovan sirkukseen. Tavaroita tavoittaessamme huomasimme, että Filipin kaksi laukkua puuttui. Varastettu! Oppaat hälyttivät miliisit paikalle käsiään nostelemaan. Juhani Viskari, joka oli havainnut epämääräistä liikettä matkatavaroiden luona jo laulun aikana, äkkäsi vieraan miehen päällä tuttuja Filipin vaatteita. Juhani mieheen käsiksi, ja kohta voro oli käsiraudoissa. Filip sai kaikki tavaransa takaisin, mutta joutui jäämään seuraavaan päivään kuulusteluja varten Moskovaan. Me muut matkasimme saman kolkotuksen ja rajaseremonioiden saattelemina turvallisesti takaisin kotiin.

12.1.2000 Pirkko-Leena Otonkoski