Sunnuntaina vuorossa oli matkamme ensimmäinen iltapäiväkonsertti. Herätys oli jo seitsemän jälkeen, ja aamiaisen jälkeen pakkasimme kaikki tavaramme bussiin ja lähdimme konserttipaikalle Tonamiin, josta jatkaisimme matkaa suoraan Tokioon konsertin jälkeen. Kello kahdelta Tonamin kulttuurikeskuksessa alkaneessa konsertissa lauloimme ns. A-ohjelman, joka on B-versiota jonkin verran kevyempi. Pituudeltaan ohjelmat ovat jotakuinkin yhtä pitkiä, koska A-ohjelmaan kuuluu Tiernapoika-esitys ja useampia vokaaliyhtyeen kappaleita. Konsertissa oli taas myös paikallisväriä, kun paikallinen lapsikuoro esitti omaa jouluohjelmistoaan ja yhdessä meidän poikaääntemme kanssa joululaulut "O Tannenbaum" ja "Jouluyö, juhlayö" japaniksi. Tonamin lapsikuoron vahva sointi ja laulajien voimakas eläytyminen kelpasivat kyllä esimerkiksi meillekin. Vaikka yhteistä kieltä ei kahden kuoron välillä tainnut löytyäkään, sopraanomme ja alttomme löysivät tiensä japanilaiskuoron rivistöihin ja yhteisesitykset osoittivat, että musiikki käy hyvin yhdistäväksi "kieleksi".

Tiernapoikakokoonpanoistamme (Topias Lundell, Aku Painilainen, Santeri Saarikoski ja Aleksi Usano & Jukka Auramies, Juha Hatjasalo, Lauri Huima ja Mikko Kaija) varsinaisessa lauluvuorossa oli miesäänten ryhmä, joka suoriutui tehtävästään erinomaisesti. Esityksen suomenkielisyyskään ei estänyt runsaslukuista yleisöä antamasta Tiernapojille varauksetonta suosiotaan. Vokaaliyhtyekin tuntuu parantavan otteitaan päivä päivältä, eikä pieni showmeininki tunnu enää laisinkaan vieraalta – päinvastoin, kevyemmät joulukappaleet antavat tarvittavaa vastapainoa konserttiohjelmien alun "vakavammalle" kuoromusiikille, joka toki edelleen muodostaa ohjelmistomme ytimen. Ilkka Kuusiston kuoroamme varten kokoama "Kuoron joulumatka" –potpuri on hioutunut konserttien luontevaksi loppunumeroksi, josta yleisö on kovasti pitänyt kaikissa konserteissamme ("Jouluyö, juhlayötä" on lisäksi esitetty ylimääräisenä kappaleena).

Konsertin jälkeen alkoi pitkä, 420 kilometrin matka takaisin Tokioon vuoriston halki. Maisemia ei juuri voinut ihailla, koska täällä tulee pimeä ennen viittä ja sääkin oli kurja: miltei koko matkan satoi kaatamalla. Busseissa pojilla oli aikaa rentoutua ja vaikkapa nukkua pois kuluneen kiertueviikon väsymystä – väsyneitä naamoja riittää, vaikka pahin aikaerorasitus onkin jo ohitettu. Tokion miljoonat valot näkyivät vihdoin iltakymmenen jälkeen ja klo 23 kaikki olivat jo omissa huoneissaan hienossa majapaikassamme Sunshine City Prince –hotellissa.

Aloitamme toisen konserttiviikon huomenna maanantaina vapaapäivän merkeissä kerätäksemme voimia loppuviikon tärkeisiin konsertteihin ja TV-esiintymiseen.

MATKAOHJELMA	KUVAGALLERIA	SUOJELIJAN TERVEHDYS
MATKARYHMÄ	MATKARAPORTTI	OHJELMISTO