Terveisiä Toyamasta! Saavuimme tänne 400 kilometrin päähän Tokiosta eilen perjantaina ja majoituimme Hotel Dai-Ichiin, joka on samaa ykköstasoa kuin Tokion-hotellimmekin. Majoitus ei todellakaan ole tällä matkalla jättänyt toivomisen varaa, ja kiertuejärjestelyt on muutenkin viimeisen päälle mietitty, kiitos agenttimme Kambara Music Ltd:n. Eilinen pitkä bussireissumme meni rattoisasti, ja saimme nauttia maisemista, joita ei aiemmilla Japanin-reissuilla ole nähty: lumihuippuisia vuoria, kilometrien pituisia tunneleita, pieniä kalastuskyliä... Varsinkin vuorten läpi kulkevat tunnelit olivat vaikuttavia, pisin jopa 15 kilometrin pituinen. Japanin "Alppeja" ylittäessämme tie kulki sen verran korkealla, että maa oli luminen – koti-Suomessa ei moista ilmiötä tänä talvena ole juuri nähtykään! Reittimme kulki Tokiosta Tyynenmeren rannalta koko Honshun saaren halki aina Japaninmerelle saakka, jonka saatoimme nähdä kimaltelevan ilta-auringossa. Oppaanamme toimi ansiokkaasti tälläkin bussireissulla Chieko Okaben Australiassa asuva sisko Riko Kerr, joka toimii tulkkinamme koko kiertueen ajan – hän siis taitaa myös suomen kielen kuten siskonsakin. Maassa, jossa vieraitten kielten taito ei ole väestön keskuudessa kovin yleistä, hyvästä tulkista on korvaamatonta apua.

Toyama, jossa vietämme tämän viikonlopun, on suurin piirtein Helsingin kokoinen, jylhän vuoriston reunustama kaupunki. Elektroniikkakauppoja löytyy täältäkin ja hinnat ovat ainakin vähän Tokiota edullisempia, joten tänäänkin kului aamupäivän vapaa-aika monelta ryhmältä gameboy-tuotteiden perässä juoksemisessa... Kohta taitaa (onneksi) monella pojalla olla jo gameboy-kiintiö täynnä! Internet-kahvilakin löydettiin, mutta myöhäinen aukeamisaika esti surffailut ainakin tältä päivältä. Tämän raportin päivitämme ottamalla hotellista modeemiyhteyden Suomeen – ei muuten ihan halpaa lystiä, Tokiossa lasku oli 25 minuutilta n. 300 markkaa.

Oyama-cho Bunka Kaikan 9.12.2000.

Tänään lauantaina oli taas konsertoinnin vuoro eilisen matkustuspäivän jälkeen. Konsertti pidettiin Toyaman naapurin Oyaman konserttitalolla, yleisö koostui pieneksi pettymykseksemme lähinnä lapsista, jotka eivät koko aikaa malttaneet pysyä hiljaa... Laulava joulupukkimme toki sai taas suuren suosion, "En etsi valtaa loistoa" kirvoitti yleisöltä jopa bravo-huutoja. Ohjelmassa oli yhteisesityksinä Sibeliuksen "Finlandia" ja "Hallelujah"-osa Händelin Messias-oratoriosta paikallisen sekakuoron kanssa – hyvin taipui suomi japanilaistenkin suussa. Meidän osaltamme konsertti venähti taas varsin pitkäksi, kun paikallinen kuorokin esitti pari omaa kappalettaan jo muutenkin pitkän ohjelman lisäksi. Kommelluksiltakaan ei vältytty: yleensä niin ansiokas urkurimme Tapio Tiitu unohti tulla säestämään Mozartin "Ave verum corpus" –kappaleessa ja niin "Haussi" joutui soittopuuhiin. Kuoro ei tästä häkeltynyt, vaan selviytyi yllättävästä tilanteesta muitta mutkitta. Konsertti päättyi kuten joulukonserttimme kotimaassakin, siis Gruberin "Jouluyö, juhlayön" säveliin kynttilöiden loisteessa – täällä tosin käytämme jostain syystä sähkökynttilöitä.

Joulupukki keräsi konsertin suurimmat aplodit.

Huomenna palaamme taas takaisin Tokioon tuttuun Sunshine City Prince –hotelliin konsertoituamme ensin toistamiseen täällä Toyaman seudulla. Hyvää tulevaa viikkoa sinne koti-Suomeen – matkaryhmällämme on kaikki hyvin!

MATKAOHJELMA	KUVAGALLERIA	SUOJELIJAN TERVEHDYS
MATKARYHMÄ	MATKARAPORTTI	OHJELMISTO