Phoenix sijaitsee vuorten ympäröimässä laaksossa.
Sunnuntai oli todellinen hellepäivä. Shortseille ja aurinkovoiteelle oli todella käyttöä, kun mittari kipusi päivän aikana lähes 100 Fahrenheit-asteeseen eli yli 35 Celsius-asteen! Me tietysti nautimme täysin rinnoin täällä palmujen katveessa, harvoinpa sitä Suomessa saa tällaisesta ilmasta nauttia. Säävaihtelut näillä seuduilla todella ihmetyttävät, vastahan matkalla tänne näimme lunta...
Pääprefekti rentoutuu.
Päivän ohjelma alkoi esiintymisellä jumalanpalveluksessa Christ Church Lutheran -kirkossa varttia vaille yksitoista. Kokemus oli mielenkiintoinen, erosihan amerikkalainen jumalanpalvelus "viihteellisyydessään" melkoisesti kotoisesta (vaikka luterilaisessa kirkossa oltiinkin). Itse kirkkorakennus muistutti suomalaisia moderneja kirkkoja. Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi ja saimme innokkaat taputukset jokaisen laulun jälkeen, vaikka kyseessä jumalanpalvelus olikin. Lauloimme muutaman laulun harvalukuiselle yleisölle jo ennen jumalanpalveluksen alkua, itse palveluksessa esitimme Mendelssohn-Bartholdyn Psalmin 100 sekä hiljattain ohjelmistoomme ottamamme Jaakko Hulkkosen kappaleen "Ylistäkää Herran nimeä". Lisäksi tietysti osallistuimme virrenveisuuseen.
Phoenixin poikakuoro harjoituksissa.
Jumalanpalveluksessa lauloimme yksin, iltapäivällä oli taas vuorossa yhteisesiintyminen Phoenixin ja Limburgin kuorojen kanssa. Ennen siirtymistä isäntäperheitten kyyditseminä konserttipaikalle Arizona State Universityn läntiselle campukselle ja sen La Sala Ballroomiin nautimme lounaan kirkon tiloissa. Yhteiskonsertti alkoi kello 15 ja edellispäivästä poiketen esiinnyimme nyt kansallispuvuissa. Ohjelmammekin oli erilainen, tänään lauloimme Rautavaaran, Kääriän ja Sibeliuksen lisäksi Mendelssohn-Bartholdya ja Ilkka Kuusistoa. Esiintymisjärjestystä oli muutettu siten, että lauloimme toisena, heti Limburger Domsingknabenin jälkeen - tuntui luontevalta sijoittaa Phoenixin kuoro viimeiseksi, koska sen musiikki erosi aika tavalla meidän ja limburgilaisten ohjelmistosta. "Cantis" taisi saada suurimmat aplodit, joten suoriuduimme jälleen hienosti. Paikalla oli myös Suomen Los Angelesin pääkonsuli, joka tuli esiintymisen jälkeen onnittelemaan upeasta suorituksesta.
Konsertin jälkeen pojat pääsivät taas nauttimaan isäntäperheittensä vieraanvaraisuudesta - jotkut lähtivät shoppailemaan, jotkut ottamaan aurinkoa uima-altaan ääreen. Tekemistä täällä riittää ja isäntiemme ystävällisyys on yhtä ylitsevuotavaa kuin mihin Japanissa olemme tottuneet. Matkamme on nyt edennyt jo yli puolivälin ja kokemuksia karttunut melkoisesti. Konsertit ovat menneet hyvin ja kaikki ovat säilyneet jotakuinkin terveinä koko rankan alkumatkan - pientä kurkkukipua ja flunssaa on esiintynyt, mutta nekin ovat johtuneet lähinnä tehokkaasti ilmastoitujen bussien viileydestä! Neljäs Amerikan-valloituksemme jatkuu...